Metametafysiikkaa kategorioilla ja ilman

of 27

Please download to get full document.

View again

All materials on our website are shared by users. If you have any questions about copyright issues, please report us to resolve them. We are always happy to assist you.
PDF
27 pages
0 downs
4 views
Share
Description
Ehdotan artikkelissa uutta olevan ja sen muodon välistä erottelua. Erottelun avulla voidaan antaa täsmällinen käsitys ontologisen kategorian käsitteestä ja metafysiikan tutkimuskohteesta. Argumentoin myös, että metafysiikan epistemologiaa ja
Tags
Transcript
   1 Metametafysiikkaa kategorioilla ja ilman   Jani Hakkarainen Tampereen yliopisto Metametafysiikka on analyyttisen filosofian erityinen osa-alue, joka on artikuloitunut aivan hiljattain. Siinä tarkastellaan metafysiikan luonnetta, tutkimuskohdetta, menetelmiä, semantiikkaa ja epistemologiaa. Ensimmäinen metametafysiikasta ilmestynyt oppikirja  An Introduction to  Metametaphysics  (Cambridge University Press 2015) on Tuomas Tahkon kynästä. On varsin merkittävää, että suomalainen filosofi on saanut tämän kunnian. Sikälikin on perusteltua, että  Ajatus  kohdistaa erityistä huomiota Tahkon kirjaan. Aiemmin on ilmestynyt oppikirja vain eräästä erityisestä metametafysiikan suuntauksesta: metaontologiasta (Berto & Plebani 2015). Tahkon kirja jakaantuu yhdeksään lukuun. Ensimmäisessä luvussa Tahko motivoi metametafysiikkaa. Tästä hän etenee ” quinelaisen ”  ja ” deflationistisen ”  metametafysiikan esittelyyn toisessa, kolmannessa ja neljännessä luvussa, joissa tarkastellaan myös carnapilaisuutta ja uus-meinongilaista olemisen ja olemassaolon erottamista. Viidennessä luvussa Tahko siirtyy käsittelemään perustamista ( grounding ) ja ontologista riippuvuutta, jotka pohjustavat kuudennen luvun metafyysisen fundamentalisuuden tarkastelua. Viides ja kuudes luku voidaan ymmärtää kolmannen metametafysiikan nykyisen suuntauksen, ” fundamentaalisuus- tai  perustamislähestymistavan ”  tarkasteluksi. Tahkon sympatiat ovat selvästi sen puolella, vaikka hän esittelee kyllä parhaansa mukaan myös quinelaisuutta ja deflationismia. Seitsemännessä ja kahdeksannessa luvussa Tahko käsittelee metafysiikan epistemologiaa, jota hän on itse aktiivisesti tutkinut. Kirjan päättää yhdeksännen luvun tarkastelu metafysiikan ja luonnontieteen välisestä suhteesta.   2 Lyhyesti sanottuna quinelaiset katsovat, että metafysiikka on ontologiaa, joka tutkii olemassaolokysymyksiä. Paraatiesimerkki quinelaisesta ontologisesta ongelmasta on lukujen olemassaolo. Onko lukuja olemassa vai ei? Peter van Inwagen, joka on nykyisiä johtavia quinelaisia metafyysikkoja, kutsuukin metametafysiikkaa mieluummin ”metaontologiaksi” (2001, 1). Olemassaolokysymysten voimakas painotus metafysiikassa on johtanut siihen, että keskeinen metaontologinen ongelma koskee olemassaolokvanttorin merkitystä. Quinelaisten mukaan olemassaolokysymysten ratkaisemisen menetelmä on ontologisen sitoumuksen menetelmä: minkä olioiden olemassaoloon parhaat tieteelliset teoriat ovat sitoutuneita. Deflationistit kuten Uppsalan yliopiston professori Matti Eklund kritisoivat eri tavoilla quinelaisia kyseenalaistamalla muiden muassa ontologisten kysymysten substantiaalisuuden. He deflatoivat eli heikentävät ontologian relevanssia. Eräät metafyysikot ja metametafyysikot ovat hiljattain alkaneet haastaa quinelaiset ja deflationistit Kit Finen (1994, 1995) ja Jonathan Schafferin (esim. 2003, 2010) johdolla. He katsovat, että fundamentaalisuuden, ontologisen ensisijaisuuden tai perustamisen käsite on oleellista metafysiikan luonteen, tutkimuskohteen ja metafyysisen selittämisen ymmärtämisessä. Heidän kantaansa voidaankin kutsua ”fundamentaalisuus - tai perustamisnäkemykseksi”. 1  Tämän kannan mukaan oleva on hierakkisesti järjestäytynyt eri fundamentaalisuuden tasoille tai asteille. Tasojen ja asteiden väliset suhteet määräävät ontologisen ensisijaisuuden, riippuvuuden tai perustamisen relaatiot. Viime vuosina erityisesti perustaminen on ollut vilkkaan keskustelun aiheena. Maailmallinen, ”metafyysinen  perustaminen ”  ymmärretään tyypillisesti faktojen välisenä suhteena. Esimerkiksi fakta Sokrates olemassaolosta perustaa sen faktan vallitsemisen, että Sokrateen yksiö (joukko) on olemassa. Finen mukaan perustaminen on olemassaolon konstitutiivista determinaatiota eli määräämistä:   Perustat ( grounds ) konstituoivat perustetun ( grounded  ) olemassaoloa sellaisena 1  Ted Sider (2011) edustaa metaontologian ja fundamentaalisuuden yhdistävää näkemystä.   3 oliona, mitä se on (Fine 2012, 37 - 40). Perustat myös selittävät metafyysisesti perustetun (”because”, ”in   virtue of”)  (Ibid.).  Nähdäkseni Tahkon kirja toimii erinomaisesti käsittelemiensä aiheiden yliopistollisena  johdantokirjana. Siitä voivat oppia opiskelijoiden lisäksi ne filosofit ja metafyysikot, jotka eivät  juurikaan tunne analyyttisen metametafysiikan valtavirtakeskustelua. Kirja on kirjoitettu erinomaisen sujuvasti ja sitä on miellyttävä lukea. Se onnistuu myös antamaan varsin tasapainoisen  ja totuudenmukaisen kuvan eri kantojen vahvuuksista ja heikkouksista  –   kuten oppi- ja  johdatuskirjan mielestäni pitääkin filosofiassa. 1.   Metametafysiikkaa ilman kategorioita Tahkon kirjan vakavin heikkous sen sijaan on, että se jättää yhden tärkeän metametafyysisen kannan erityisesti metafysiikan tutkimuskohteesta, osa-alueista ja metafyysisestä selittämisestä hyvin vähälle käsittelylle. Nämä kysymykset ovat toisen kertaluvun, metametafysiikan, eivät ensimmäisen kertaluvun, metafysiikan kysymyksiä. Hämmästyttävästi kirjassa ei nimittäin  juurikaan tarkastella Tahkon opettajan Jonathan Lowen edustamaa näkemystä (Lowe 1998, 2006). Tämä näkemys painottaa klassisesti sitä, että metafysiikka on olevan kategorioiden eli yleisimpien olioluokkien kuten substanssien ja ominaisuuksien, prosessien ja tapahtumien tarkastelua. Käsitystä metafysiikasta kategoriateoriana ovat viime vuosikymmeninä edustaneet muiden muassa Ingvar Johansson (1989), Roderick Chisholm (1996), Amy Thomasson (1999), Markku Keinänen (2008), Laurie Paul (2012)  ja ”Manchesterin kolmikko” : Barry Smith ja Kevin Mulligan (1983) sekä Peter Simons (1998, 2012). Sikäli kirja ei anna riittävää kuva nykyisestä metametafysiikasta. Se rajoittuu amerikkalaisten ivy league -yliopistojen eräiden filosofian professoreiden aloittamaan  ja ylläpitämään metametafyysiseen keskusteluun (esim. Kit Fine, Jonathan Schaffer ja Ted Sider). Samalla se heijastaa tämänhetkisen valtavirtaisen metametafysiikan tilaa.   4 Tämä tila on filosofisesti harmillinen, koska kategorianäkökulma on täysin varteenotettava kilpaileva näkemys quinelaiselle, deflationistiselle ja fundamentaalisuus- tai  perustamislähestymistavalle. Osoitan myös tässä kirjoituksessa, että kaikki nämä kolme lähestymistapaa kärsivät eräästä ongelmasta, josta kategorianäkemys ei kärsi: ne eivät ota huomioon kategorioiden loogista ensisijaisuutta muihin metafyysisiin kysymyksiin verrattuna. Sikäli ne jopa hylkäävät kategoriat tai eivät ainakaan tarjoa mitään käsitystä kategorioista  –   jota ilman ymmärrys metafysiikasta on vajavaista tai jopa vääristynyttä (vrt. Keinänen 2008). Tässä suhteessa kategorialähestymistapa on siis lupaavampi kuin quinelaisuus, deflationismi tai fundamentaalisuus- tai perustamisnäkemys. Lowe ja yllä mainittu Manchesterin kolmikko painottavat, että kategorian käsitettä ei voida ymmärtää kunnolla, jos ei ymmärretä ontologisen muodon  käsitettä ja sen eroa ontologisesta materiasta tai sisällöstä (Smith & Mulligan 1983, 73 - 74; Simons 1998, 2012; Lowe 2006, 48). Esimerkiksi ominaisuuksien kategoria on ontologinen muoto ja se, mitä erilaisia ominaisuuksia on, on ontologisesti materiaalinen, sisällöllinen seikka. Valitettavasti yksikään näistä filosofeista ei ole kuitenkaan kyennyt toistaiseksi esittämään täysin tyydyttävää käsitystä ontologisesta muodosta ja sen erosta ontologiseen materiaan tai sisältöön. Seurauksena siis on ollut, että kategorian käsitekin on jäänyt hämäräksi. Smith ja Mulligan toivat ontologisen muodon käsitteen nykykeskusteluun Edmund Husserlilta 1980-luvun alussa (Smith & Mulligan 1983, 73 - 74). He esittivät, että ontologinen muoto tulee ymmärtää operationaalisesti. ”Formaalit käsitteet” eroavat ”materiaalisista käsitteistä” siten, että formaaleilla käsitteillä on logiikka, mutta materiaalisilla käsitteillä ei ole. Näin asian laita on myös formaalien ja materiaalisten ontologisten käsitteiden kohdalla  –   ei vain formaalien ja materiaalisten matemaattisten käsitteiden tapauksessa. (Ibid.) Siten he olettivat, että loogiset ja muut matemaattiset käsitteet voidaan erottaa kaiken kattavasti ja toisensa poissulkevasti. Sittemmin on kuitenkin osoittautunut, että tämä oletus on kyseenalainen. Mulligan on myöhemmin tunnustanut (ilman   5 viittausta Smithiin ja itseensä), että loogisen ja ei-loogisen välisestä dikotomisesta erosta ei ole tyydyttävää selvitystä (1998, 343). Mulligan ja Smith ovatkin myöhemmin ehdottaneet, että ontologisen muodon käsite voidaan luonnehtia aiheneutraaliuden ( topic-neutrality ) käsitteen avulla. 2  Formaalit ontologiset käsitteet ovat aiheneutraaleja, koska ne soveltuvat mihin tahansa olioihin ontologisesta teoriasta riippumatta (Mulligan & Smith 1986, 118). Ongelma tässä ehdotuksessa kuitenkin on, että kategoriakäsitteet,  jotka ovat formaalien ontologisten käsitteiden paraatiesimerkkejä, eivät ole aiheneutraaleja. Ne ovat  päinvastoin aihespesifejä, koska ne erottelevat oliot eri kategorioihin. Ei ole myöskään selvää, että kaikkien kategorioiden olioita on kaikissa aiheissa, joita eri tieteet tutkivat. Kategoriakäsitteiden sisältö myös vaihtelee esitettyjen eri kategoriateorioiden välillä. Mulliganin ja Smithin myöhempikään ehdotus ei ole lupaava tapa luonnehtia ontologisen muodon käsitettä. Jäljelle jää tietääkseni vain Lowen kanta. Lowe ei kuitenkaan esitä mitään käsitystä ontologisesta muodosta ja sen erosta ontologiseen sisältöön, kuten hän erottelun esittää (2006, 48 - 49). Hän sanoo ainoastaan, että tämä erottelu on analoginen toisaalta loogisen muodon ja sisällön erottelulle  ja toisaalta alkuaineiden jaksolliselle järjestelmälle. Lisäksi Lowe esittää numeerisen identiteetin ontologisen muodon paradigmaattisena esimerkkinä. (Ibid.) Tämä on täysin epätyydyttävää, koska numeerinen identiteetti ei kerro, miksi se on ontologinen muoto ja mikä yleisesti luonnehtii ontologista muotoa. Lowe ei myöskään ota huomioon loogisen muodon ja sisällön eron selvittämisen ongelmallisuutta eikä analogia alkuaineiden jaksolliseen järjestelmään riitä yksin valaisemaan ontologisen muodon eroa ontologisesta sisällöstä. Esitän seuraavaksi ratkaisuehdotuksen tähän avoimeen ongelmaan: kuinka ontologinen muoto eroaa ontologisesta sisällöstä tai materiasta. Ehdotukseni johtaa kategorian käsitteen täsmennykseen ja 2   Simons on seurannut tätä ajatusta puhuessaan ”alaneutraalisuudesta” ( domain-neutrality ) (Simons 2009, 144, 147). Myöhemmin myös Smith on alkanut käyttää alaneutraaliutta (2005, 156). Aiheneutraaliuden kritiikki pätee myös alaneutraaliuteen.
Related Search
We Need Your Support
Thank you for visiting our website and your interest in our free products and services. We are nonprofit website to share and download documents. To the running of this website, we need your help to support us.

Thanks to everyone for your continued support.

No, Thanks